Luovuus - mitä se on? Kyllä kaikki tietää mitä se on, mutta kun se pitäis saada paperille niin ei tule tekstiä. Tai kun sanotaan, että ajattele luovasti! Sä voit tehdä siitä mitä vaan. Hmmh, siinä on ensimmäiset sanat mitkä saa mut turhautumaan.
Mä en itse koe olevani millään tavalla luova ihminen. En vain ikinä keksi mitä pitää esimerkiksi piirtää, tai maalata. Mitä pitäisi äännellä tai soittaa, rytmittää, muovata. Tykkään toki tehdä paljon tätä kaikkea käsilläni varsinkin, mutta en vaan ikinä saa omasta mielestäni mitään hienoja ajatuksia päähäni.
Tänään kuviksen tunnilla piti muovata savesta jotain. Vapaat kädet. Ja turhautuminen alkoi. Katselin vierestä kuinka yksi toisensa jälkeen sai hienoa jälkeä aikaan, tuli hienoja saviruukkuja, yhdessä oli mansikoita ja mustikoita, yksi oli hieno kolmion mallinen, oli Iittala-kopioita, ja sitten kappas. Mitäs itse sain aikaan? Pienen kupposen joka ei näytä oikein miltään. Kyllähän siinä kiva pohja on kun se on vähän koholla. Muuten vähän semmonen tylsä. Outo.
Oon miettinyt päässäni hirveästi sitä, että vertaanko itseäni muihin liikaa. Nojoo, kyllähän se sitäkin on. Pitäisi ehkä enemmän uskaltaa heittäytyä siihen mitä tekee. Enhän mä osaa piirtää kun tikku-ukon. Se on ihan tosi. Senkin jotenkin saan aina epäonnistumaan. Pitäisi harjoitella lisää. Pitää ruveta lukemaan lisää kirjoja ja katsoa elokuvia, että mielikuvitus luistaisi eri tavalla. Kai tämäkin on sellainen asia, että harjoittelemalla oppii. :-)
tiistai 21. toukokuuta 2013
maanantai 13. toukokuuta 2013
Vaihteenvuoksi draamaa
Draamaa meillä on kyllä nähtävästi eniten lukujärjestyksessä, ja sen kyllä huomaa täälläkin puolella. Ihan kivaa hommaa kyllä. Aamu lähti samoilla ' mitäs sulle kuuluu? ' - meiningeillä käyntiin.
Meille kerrottiin Forum-teatterista. Tämä on siis ongelmanratkaisudraamaa, päähenkilö on uhri. Mukana on tietysti muita näyttelijöitä, ohjaaja joka on siis jokeri. Niinkin hienon sanonnan löysin netistä kuin katsoja ei yleensä ole passiivinen vastaanottaja, vaan pikemminkin keskusteleva osallistuja. Ja yhteisöä voimaannuttavista mahdollisuuksista.
Ohjaaja (eli jokeri) pistää traagisimmalla hetkellä esityksen poikki ja alkaa haastatella yleisöä erilaisista ratkaisuvaihtoehdoista. Yleisö saa tässä mahdollisuuden pohtia erilaisia vaihtoehtotilanteita siihen miten esitys jatkuisi.
Tästä saimme myös tehtävän : Tehdään itse forumteatteria! Siitä sitten lähdettiin valitsemaan kohderyhmää, aihetta ja yhtä päähenkilöä. Koko ryhmästä nousi ehdottomaksi kohderyhmäksi nuoret, ja tällaisia aiheita tuli peliriippuvuus & pikavipit, ''epäonnistunut'' nuori, koulukiusaaminen, vanhempien avioero, teiniraskaus, päihteet.
Tähän piti suunnitella tarpeeksi monta kohtausta 4-5, tarina kerrotaan selkeästi ja kärjistyy tottakai huippukohtaan.
Huomenna päästään näitä nähtävästi esittämään.
Augusto Boal, on kehittänyt tämän teatterimenetelmän.
Joskus kun saan tarpeeksi rohkeutta, ja on oikeanlainen ryhmä ohjattavana, voi ehkä jopa harkita forum-teatteri ohjausta.
Tälläistä oli siis viimeviikon tiistaina. Keskiviikkona meillä jatkui aamusta heti draama. Samoilla fiilisringeillä tämäkin päivä alkoi, joka on muuten omasta mielestäni tosi mahtava juttu. Kuulee vähän muunkin ryhmän fiiliksiä.
Oli nätti ilma, joten menimme ulos leikkimään:
*pacmania. Ollaan siis pareittain, toinen pari ohjaa ja toinen on pacman, yksi henkilö yrittää syödä pacmaneja, ja myös sillä on pari joka ohjaa. Maahan tehdään rajat ja viivat joita pitkin saa kulkea. Leikki on hyvä luottamusharjoitus. Täytyy totella omaa ohjaajaa koko ajan vaikka syöjä olisi nenän edessä.
*kävelyharjoitus. Toinen pareista kävelee edellä, takana tuleva yrittää matkia mahdollisimman tarkasti edellä kävelevän kävelytyyliä. Samalla tarkkailla millä tavalla kaveri kävelee, miten se poikkeaa omasta ja oman kehon tuntemuksia.
*liikkeen eri energiapisteet. Mikä kohta omassa kehossa ''vie''.
-> Syntyy erilaisia tyyppejä, reidet -> bodari
sääret -> neiti
otsa -> älykkö
rintakehä -> pikkulapsi, tanssija
*Viimeisenä hommana otettiin nimi'leikki'. Oma tangonimi, joka muodostuu siten, että otetaan itseltä toinen nimi ja äidin tyttönimi. Omastani tuli siis Maria Yrttimaa. :--D Hän on vanha rouva, asuu miehensä kanssa punaisessa tuvassa jossa on kasvimaa. Hänellä on 5 lasta ja 15 lastenlasta. Hän pukeutuu Marimekon paitoihin.
Tätä harjoitusta olisi aivan mahtavaa käyttä minkä tahansä ryhmän kanssa. Meidän piti esitellä tässä tehtävässä itsemme ja tulla ryhmän eteen kysymyksiä varten. Tehtäväähän voi soveltaa vaikka piirtämiseen. Tehdään samanlainen harjoitus, mutta kerrotaan millainen tyyppi on, ja piirretään se. Ohjatessa kaikki saisi tehdä sellaisen kun itse haluavat. Tämäkin mielestäni toimii hyvin sosiokulttuurisena innostamisena.
Meille kerrottiin Forum-teatterista. Tämä on siis ongelmanratkaisudraamaa, päähenkilö on uhri. Mukana on tietysti muita näyttelijöitä, ohjaaja joka on siis jokeri. Niinkin hienon sanonnan löysin netistä kuin katsoja ei yleensä ole passiivinen vastaanottaja, vaan pikemminkin keskusteleva osallistuja. Ja yhteisöä voimaannuttavista mahdollisuuksista.
Ohjaaja (eli jokeri) pistää traagisimmalla hetkellä esityksen poikki ja alkaa haastatella yleisöä erilaisista ratkaisuvaihtoehdoista. Yleisö saa tässä mahdollisuuden pohtia erilaisia vaihtoehtotilanteita siihen miten esitys jatkuisi.
Tästä saimme myös tehtävän : Tehdään itse forumteatteria! Siitä sitten lähdettiin valitsemaan kohderyhmää, aihetta ja yhtä päähenkilöä. Koko ryhmästä nousi ehdottomaksi kohderyhmäksi nuoret, ja tällaisia aiheita tuli peliriippuvuus & pikavipit, ''epäonnistunut'' nuori, koulukiusaaminen, vanhempien avioero, teiniraskaus, päihteet.
Tähän piti suunnitella tarpeeksi monta kohtausta 4-5, tarina kerrotaan selkeästi ja kärjistyy tottakai huippukohtaan.
Huomenna päästään näitä nähtävästi esittämään.
Augusto Boal, on kehittänyt tämän teatterimenetelmän.
Tälläistä oli siis viimeviikon tiistaina. Keskiviikkona meillä jatkui aamusta heti draama. Samoilla fiilisringeillä tämäkin päivä alkoi, joka on muuten omasta mielestäni tosi mahtava juttu. Kuulee vähän muunkin ryhmän fiiliksiä.
Oli nätti ilma, joten menimme ulos leikkimään:
*pacmania. Ollaan siis pareittain, toinen pari ohjaa ja toinen on pacman, yksi henkilö yrittää syödä pacmaneja, ja myös sillä on pari joka ohjaa. Maahan tehdään rajat ja viivat joita pitkin saa kulkea. Leikki on hyvä luottamusharjoitus. Täytyy totella omaa ohjaajaa koko ajan vaikka syöjä olisi nenän edessä.
*kävelyharjoitus. Toinen pareista kävelee edellä, takana tuleva yrittää matkia mahdollisimman tarkasti edellä kävelevän kävelytyyliä. Samalla tarkkailla millä tavalla kaveri kävelee, miten se poikkeaa omasta ja oman kehon tuntemuksia.
*liikkeen eri energiapisteet. Mikä kohta omassa kehossa ''vie''.
-> Syntyy erilaisia tyyppejä, reidet -> bodari
sääret -> neiti
otsa -> älykkö
rintakehä -> pikkulapsi, tanssija
*Viimeisenä hommana otettiin nimi'leikki'. Oma tangonimi, joka muodostuu siten, että otetaan itseltä toinen nimi ja äidin tyttönimi. Omastani tuli siis Maria Yrttimaa. :--D Hän on vanha rouva, asuu miehensä kanssa punaisessa tuvassa jossa on kasvimaa. Hänellä on 5 lasta ja 15 lastenlasta. Hän pukeutuu Marimekon paitoihin.
Tätä harjoitusta olisi aivan mahtavaa käyttä minkä tahansä ryhmän kanssa. Meidän piti esitellä tässä tehtävässä itsemme ja tulla ryhmän eteen kysymyksiä varten. Tehtäväähän voi soveltaa vaikka piirtämiseen. Tehdään samanlainen harjoitus, mutta kerrotaan millainen tyyppi on, ja piirretään se. Ohjatessa kaikki saisi tehdä sellaisen kun itse haluavat. Tämäkin mielestäni toimii hyvin sosiokulttuurisena innostamisena.
Psykomotoriikkaa
Siihen viimeksi jäin, niin siitä sitten myös aloitan tänään !
Psykomotoriikka on siis tapaa jolla ohjata liikuntaa. Tapa jolla yritetään saada innostumaan liikunnasta, oli sitten minkä ikäinen tai kokoinen vain. Tehdään sellaisia harjoitteita ja leikkejä yhdessä että kaikki pystyvät osallistumaan ja niin, että kaikki saavat onnistumisen kokemuksia. Tukea ihmisen fyysistä ja psyykkista oloa ja kehitystä.
Itse oon aina ajatellutkin liikunnan ohjaamista tältä kantilta; itse kun on saanut huonoja kokemuksia liikunnasta liikaakin. Omasta mielestä tällaisten asioiden pitäis olla itsestäänselvyys liikunnan ohjaamisessa.
Miten herättää kiinnostus liikkumiseen?
Se on muuten tosi vaikea kysymys. Ohjaajamme oli tehnyt opinnäytetyön psykomotoriikasta ylipainoisile lapsille. Meitä ohjatessa hän kertoi, että oli järjestänyt merirosvotemppuradan ohjattavilleen. Vuosi sitten kerhoa pitäessäni suunniteltiin muitten ohjaajien kanssa vastaava temppurata, joka oli muuten omastakin mielestä huikea! Kyllä siiinä ohjaajakin innostuu kiipeilemään puolapuita ja roikkumaan köysissä. Onko tämä nyt sitä sosiokulttuurista innostamista? Mielestäni kyllä.
Psykomotoriikan tunneilla leikimme:
*mustekalaleikkiä. puolet ryhmästä menevät ' riviin ' seisomaan niin, että juuri ja juuri sormenpäät osuvat toisiinsa. Nämä jotka ovat mustekaloja, laittavat silmänsä kiinni ja loput ryhmästä yrittävät puikkelehtia mustekalojen toiselle puolelle niin etteivät mustekalat osuneet heihin.
Mustekalaleikkiä olisi helppo ohjata melkeinpä minkälaiselle ryhmälle tahansa, ei ehkä ikäihmisten ryhmälle. Riippuen toki kunnosta, ja ainahan leikkiä voi soveltaa. Esimerkiksi silmien kiinnipitämisen voi muuttaa silmien auki pitämiseksi, ja välejä hiuken pidentää.
*scotland yard, ryhmä kulkee määrätyssä tilassa silmät kiinni joukosta valitaan yksi henkilö, joka kulkee aina määrätyllä askelmäärällä luokassa pitäen hiukan ääntä. Muilla on edelleen silmät kiinni ja yrittävät myös määrätyllä askelmäärällä saada tämän henkilön kiinni ääniä kuunnellen.
Scotland yard leikki oli kiva leikki, vaatii vaan sopivan tilan. Turvallisuusasiat huomioiden, ettei kukaan kävele päin seiniä, tai loukkaa itseään. Tätä on vaikea leikkiä ilman silmien kiinni laittamista, joten parhaiten sopii ehkä lapsille. Toki hyvänä tasapainoharjoituksena tätä olisi hyvä myös leikittää aikuisilla.
*liikunnan ohjaus ikä-ihmisille, tuosta linkistä pääsee Ikäinstituutin sivuille, josta pystyy tilaamaan erilaisia aineistoja ohjaamiseen.
Tästä olen itse innoissani, koska ikäihmisten ohjaamista en ole missään vaiheessa millään tavalla harjoitellut, niin hyvä tietää edes jotain pientä :) Tälläisiä ohjeita voi myös itse tehdä, soveltaa esimerkiksi pienille lapsille. Jossakin lapussa tehdä kuperkeikkoja, toisessa hyppiä sammakkohyppyjä.
Vaikka tunnin alussa meinasi olla vaikeuksia ymmärtää, että miksi teemme näin, muuttui ymmärrys kuitenkin tuntien kuluessa. Psykomotoriikka on mainio tapa ohjata liikuntaa.
Sitten vielä pientä mietinnän aihetta videon muodossa.
Psykomotoriikka on siis tapaa jolla ohjata liikuntaa. Tapa jolla yritetään saada innostumaan liikunnasta, oli sitten minkä ikäinen tai kokoinen vain. Tehdään sellaisia harjoitteita ja leikkejä yhdessä että kaikki pystyvät osallistumaan ja niin, että kaikki saavat onnistumisen kokemuksia. Tukea ihmisen fyysistä ja psyykkista oloa ja kehitystä.
Itse oon aina ajatellutkin liikunnan ohjaamista tältä kantilta; itse kun on saanut huonoja kokemuksia liikunnasta liikaakin. Omasta mielestä tällaisten asioiden pitäis olla itsestäänselvyys liikunnan ohjaamisessa.
Miten herättää kiinnostus liikkumiseen?
Se on muuten tosi vaikea kysymys. Ohjaajamme oli tehnyt opinnäytetyön psykomotoriikasta ylipainoisile lapsille. Meitä ohjatessa hän kertoi, että oli järjestänyt merirosvotemppuradan ohjattavilleen. Vuosi sitten kerhoa pitäessäni suunniteltiin muitten ohjaajien kanssa vastaava temppurata, joka oli muuten omastakin mielestä huikea! Kyllä siiinä ohjaajakin innostuu kiipeilemään puolapuita ja roikkumaan köysissä. Onko tämä nyt sitä sosiokulttuurista innostamista? Mielestäni kyllä.
Psykomotoriikan tunneilla leikimme:
*mustekalaleikkiä. puolet ryhmästä menevät ' riviin ' seisomaan niin, että juuri ja juuri sormenpäät osuvat toisiinsa. Nämä jotka ovat mustekaloja, laittavat silmänsä kiinni ja loput ryhmästä yrittävät puikkelehtia mustekalojen toiselle puolelle niin etteivät mustekalat osuneet heihin.
Mustekalaleikkiä olisi helppo ohjata melkeinpä minkälaiselle ryhmälle tahansa, ei ehkä ikäihmisten ryhmälle. Riippuen toki kunnosta, ja ainahan leikkiä voi soveltaa. Esimerkiksi silmien kiinnipitämisen voi muuttaa silmien auki pitämiseksi, ja välejä hiuken pidentää.
*scotland yard, ryhmä kulkee määrätyssä tilassa silmät kiinni joukosta valitaan yksi henkilö, joka kulkee aina määrätyllä askelmäärällä luokassa pitäen hiukan ääntä. Muilla on edelleen silmät kiinni ja yrittävät myös määrätyllä askelmäärällä saada tämän henkilön kiinni ääniä kuunnellen.
Scotland yard leikki oli kiva leikki, vaatii vaan sopivan tilan. Turvallisuusasiat huomioiden, ettei kukaan kävele päin seiniä, tai loukkaa itseään. Tätä on vaikea leikkiä ilman silmien kiinni laittamista, joten parhaiten sopii ehkä lapsille. Toki hyvänä tasapainoharjoituksena tätä olisi hyvä myös leikittää aikuisilla.
*liikunnan ohjaus ikä-ihmisille, tuosta linkistä pääsee Ikäinstituutin sivuille, josta pystyy tilaamaan erilaisia aineistoja ohjaamiseen.
Tästä olen itse innoissani, koska ikäihmisten ohjaamista en ole missään vaiheessa millään tavalla harjoitellut, niin hyvä tietää edes jotain pientä :) Tälläisiä ohjeita voi myös itse tehdä, soveltaa esimerkiksi pienille lapsille. Jossakin lapussa tehdä kuperkeikkoja, toisessa hyppiä sammakkohyppyjä.
Vaikka tunnin alussa meinasi olla vaikeuksia ymmärtää, että miksi teemme näin, muuttui ymmärrys kuitenkin tuntien kuluessa. Psykomotoriikka on mainio tapa ohjata liikuntaa.
Sitten vielä pientä mietinnän aihetta videon muodossa.
maanantai 29. huhtikuuta 2013
Vappuviikko
Tänään oli kuvaamataitoa! Opettaja oli vähän nuhainen, joten tehtiin pari ryhmätyötä. Ensimmäisenä aloitimme hahmo-työllä. Saatiin itse keksiä joku hahmo, sai olla elävä, kuollut, faktaa tai fiktiota. Päätettiin sitten Ellan kanssa väsätä Jack Sparrow. Kun sai työhön kunnon inspiraation niin siitä tuli todella hauskaa!
Yhdennäköisyydenhän huomaa ihan selkeesti! :--D Oikeanpuoleinen kuva kopioitu Googlesta.
Omasta mielestä tämmönen harjoitus ois ihan mahtavaa tehdä kenellä vain. Opettaja kertoikin tehneensä tätä monien erilaisten ryhmien kanssa. Ja yllätys yllätys, aina joku ryhmä on tehnyt Johanna Tukiaisen! Semmonen olis kyllä ollut hieno väsätä.
Toisena ryhmätyönä saimme suunnitella yhden kuviksen tunnin. Ellan kanssa tehtiin ala-asteikäisille iltapäiväkoululaisille kangastuputusta ja perunapainantaa! :-D Näistä saadaan kirjalliset palautteet, jännää.
Huomenna meillä on psykomotoriikkaa. Kuulostaa ihan jännittävältä. Harmittaa vain, että on itse vähän huonossa kunnossa, niin saa nähdä, että pääseekö osallistumaan ollenkaan. :-(
Toluilulululua!
Täällä taasen kirjoittelen.
Viime viikolla meillä oli sanataidetta. Meillä oli todella paljon erilaisia harjoituksia, päällimmäisenä niistä jäi mieleen tehtävä, jossa tehtiin netissä omasta nimestä anagrammi.( arrak anagrammi )Omista tuli mm.
kalsarit popsi, lars tappioksi, oppilas materiaalin kaiversi. Nämä anagrammit saatuaan, täytyi kirjoittaa esittely itsestään, ja nämä kaikki täytyi löytyä sieltä. Oman esittelyn jälkeen, mentiin pienryhmiin, joissa kirjoitettiin tarina. Ensimmäisen ryhmässä täytyi kirjoittaa oman esittelynsä viimeinen lause ensimmäiseksi lauseeksi tarinaan. Tässä tapauksessa se oli minun tarinasta tuleva ' Jolloin kalsarit popsi. '
Seuraavana aamuna teimme treenikirjoituksen, tajunnanvirtakirjoituksen. Piti kirjoittaa mitä vain mieleen tuli.
Tämä olisi hyvä harjoitus kenelle tahansa jolla on huono päivä. Kyllä vaikutti itsellä ainakin asioiden pois saamiseen päästä.
Viikon aikana muokkasimme myös mytologisista hahmoista uusia, hahmo pois normikaavoista missä sen on tottunut näkemään.Tuotiin Suomen mytologian hahmoja tähän päivään.
Itseni oli tosi huono ottaa mitään tästä viikosta irti, oon niin huono keksimään tällaisia asioita, etten ehkä uskaltaisi näitä omassa ohjauksessa käyttää.
Viime viikolla meillä oli sanataidetta. Meillä oli todella paljon erilaisia harjoituksia, päällimmäisenä niistä jäi mieleen tehtävä, jossa tehtiin netissä omasta nimestä anagrammi.( arrak anagrammi )Omista tuli mm.
kalsarit popsi, lars tappioksi, oppilas materiaalin kaiversi. Nämä anagrammit saatuaan, täytyi kirjoittaa esittely itsestään, ja nämä kaikki täytyi löytyä sieltä. Oman esittelyn jälkeen, mentiin pienryhmiin, joissa kirjoitettiin tarina. Ensimmäisen ryhmässä täytyi kirjoittaa oman esittelynsä viimeinen lause ensimmäiseksi lauseeksi tarinaan. Tässä tapauksessa se oli minun tarinasta tuleva ' Jolloin kalsarit popsi. '
Seuraavana aamuna teimme treenikirjoituksen, tajunnanvirtakirjoituksen. Piti kirjoittaa mitä vain mieleen tuli.
Tämä olisi hyvä harjoitus kenelle tahansa jolla on huono päivä. Kyllä vaikutti itsellä ainakin asioiden pois saamiseen päästä.
Viikon aikana muokkasimme myös mytologisista hahmoista uusia, hahmo pois normikaavoista missä sen on tottunut näkemään.Tuotiin Suomen mytologian hahmoja tähän päivään.
Itseni oli tosi huono ottaa mitään tästä viikosta irti, oon niin huono keksimään tällaisia asioita, etten ehkä uskaltaisi näitä omassa ohjauksessa käyttää.
torstai 18. huhtikuuta 2013
Musiikkiviikko, päivä2
Päivä alkoi
* ''herätysleikillä''.
Formulan ja tuolileikin lattialla istumisversio. Musiikki soi, teippirulla kulkee piirisissä istuvan jokaisen molempien käsien kautta vieressä istuvalle. Kun musiikki loppuu, se jolla on teippirulla, tippuu.
Peliä voi hyvin vaikeuttaa sillä, että se joka tippuu leikistä pois, ei nousekkaan ylös ringistä, vaan jää istumaan sinne. Muut pelaajat joutuvat miettimään että ketkä ovatkaan pelissä mukana.
* Pentatoniikka, bodyperkussiot
Tästä teimme rytmiryhmän. Ryhmästä valittiin muutama, jotka soittivat itseään ( niin tyhmältä kuin se kuulostaakin) Sitten ryhmään valittiin soittimia lisäksi. Meillä oli CDEGA soinnut jotka sopivat aina yhteen. Eli ryhmässä kun yleensä pelätään soittavansa väärin, niin nämä kuulostavat aina hyvältä yhdessä soittettuna.
* Rytmimaisema
Pienissä ryhmissä, kolmella soittimella tunne-esitys. Tunteina oli viha, riemu, katkeruus ja rakkaus.
* Kuvasta musiikki ja tarina.
Oon ite tosi huono keksimään mitään tarinoita. Onneksi meillä oli ryhmässä tosi taitava runopoika!
'' Oi niitä aikoja, kun akat teki juhannustaikoja.
Kesäyöllä kerättiin niityltä kukkia, vaikka muuten pysyttiin tuvas, ja kudottiin sukkia.
Lopulta täytyttiin kuitenkin raivosta, kun ei löytynytkään sulhoa kaivosta.
Voi sitä eukkojen piinaa, kun äijät juo vaan viinaa. ''
Taulu on opettajan äidin tekemä.
* Lauloimme jänis istui maassa, ja piti kirjoittaa hämähäkki - laulua, huvittavan hauska tehtävä!
Sallan blogi < sieltä voipi käydä lukemassa millaisen teksin Salla sai aikaiseksi ! :-D
* Pantomiimiesityksia biiseistä. Itselleni sain helpon, Peppi Pitkätossun. Ryhmässä oli kuitenkin tällaisia
Satulinna, Mörrimöykky, Suvivirsi, 15. yö, Kaiken takana on nainen, Pauhaava sydän, Sininen ja valkoinen, Maamme- laulu ja Isoontalon Antti ja Rannanjärvi. Ei mitään helppoja esitettäviä ei.
* Ehkä koko musatolun hankalin tehtävä. Nimittäin biisin kirjoittamisen. Ensin Ansku kyseli meiltä kaikilta sanoja. Kierros tehtiin 2 kertaa. Sitten Ansku lisäsi listaan 4 sanaa itseltään.
Meille syntyi punk-bändi. Harmi ettei meidän esitystä kuvattu. :-(
Juro Teurastaja
Juro Teurastaja sukkahousuissaan laahustaa itkien haaksirikkoutumistaan.
ETTÄ x5
15 sopulia hyppisivät ja örveltäisivät sekä mädät painijahirvet vaakamambossa vittuilisivat.
Kummallinen pyöräilijä, joka hymyään venyttää
ETTÄ x5
kieltään tuhoaa.
* Viimeisenä askartelimme sählypallo-okariinan.
Tähän tarvitsi, sählypallon, sähköteippiä, sinitarraa ja pillin.
Palloon jätettiin viisi reikää ilman teippiä, nämä reiät voi peittää sormin ja yksi reikä vielä pallon päälle lisäksi että siihen saa kiinnittää pillin sinitarralla kiinni.
Saatiin nämä luokassa tehtyä, niin kauhea ujellus alkoi heti. Ja kaikki tauot. Ja me jatkettiin tätä vielä Ellan kanssa kämpillä.
www.roima.fi
Musiikkiviikko, päivä1
Kuten otsikko kertookin, meillä oli musiikkia alkuviikko. Aivan yliupeeta. Ite tykkään musiikkijutuista kovastikin, ja aivan varmasti tuun käyttämään näitä tietoja ja taitota ohjaamisessa.
Nämä kaikki harjoitukset sopivat kaiken ikäisille ohjattaville.
Ekana päivänä meillä oli rytmiikkaa. Erilaisia rytmejä, ja leikkejä siis kävimme läpi.
Esimerkiksi yksi leikki on jäänyt hyvinkin mieleen. Istuimme ringissä aivan vierivieressä. Tahdissa annettiin läpsy kaverin reidelle, vasemmalla kädellä oikealla puolella istuvan kaverin reiteen, ja vasemalla kädellä oikealla istuvan kaverin reidelle. Samalla laulettiin laulua :
Alamaassa maja matala,
kanalassa kaa kaa kana katala,
kanatarha majan takana.
Sama laulu jatkuu leikissä koko ajan, mutta vokaalit vaihtuvat. Sama laulu siis mutta eri vokaalilla.
Ilimiissi miji mitili,
kinilissa kii kii kini kitili,
kinitirhi mijin tikini.
Leikki on tosi haastava, koska joutuu keskittymään liikkeeseen ja lauluun. Ja vielä liikkeeseen, joka menee oman keskikohdan yli. Helppohan se olisi läpytellä oikealla kädellä oikealla istuvan kaverin jalkaa. :) Tässä leikissä myös tempo koko ajan nopeutuu huomaamatta.
Harjoittelimme myös erilaista rytmejä.
1. Vaikka helpolta näyttää niin silti oli vaikea!
Nämä kaikki harjoitukset sopivat kaiken ikäisille ohjattaville.
Ekana päivänä meillä oli rytmiikkaa. Erilaisia rytmejä, ja leikkejä siis kävimme läpi.
Esimerkiksi yksi leikki on jäänyt hyvinkin mieleen. Istuimme ringissä aivan vierivieressä. Tahdissa annettiin läpsy kaverin reidelle, vasemmalla kädellä oikealla puolella istuvan kaverin reiteen, ja vasemalla kädellä oikealla istuvan kaverin reidelle. Samalla laulettiin laulua :
Alamaassa maja matala,
kanalassa kaa kaa kana katala,
kanatarha majan takana.
Sama laulu jatkuu leikissä koko ajan, mutta vokaalit vaihtuvat. Sama laulu siis mutta eri vokaalilla.
Ilimiissi miji mitili,
kinilissa kii kii kini kitili,
kinitirhi mijin tikini.
Leikki on tosi haastava, koska joutuu keskittymään liikkeeseen ja lauluun. Ja vielä liikkeeseen, joka menee oman keskikohdan yli. Helppohan se olisi läpytellä oikealla kädellä oikealla istuvan kaverin jalkaa. :) Tässä leikissä myös tempo koko ajan nopeutuu huomaamatta.
Harjoittelimme myös erilaista rytmejä.
1. Vaikka helpolta näyttää niin silti oli vaikea!
X = taputus
O = tömäytys
kolmio = napsautus
Z = tauko
2. Jaettiin ryhmä 3 pienempään ryhmään, kaikille annettiin lastenlaulu, joka piti rytmittää taputtamalla. Lauluina oli hämähämähäkki, pienen pieni veturi, jänis istui maassa.
Näiden jälkeen aloitimme musisoinnin.
Olimme mm. avaimen etsintää soittimilla. Eli nyt ei kerrottu, että lämmittääkö tai kylmeneekö, omalla soittimellaan vaan piti soittaa voimakkaammin jos etsijä oli lähellä ''avainta'' joka meillä siis oli marakassi.
Opettajamme Ansku, soitti meille kappaleen, ja meidän täytyi kirjoittaa mitä kappaleestä tuli mieleen.
Kappale oli siis Hiroshiman uhrien muistolle. Aivan kamalaa kuunneltavaa. Ansku kertoi meille vasta jälkeenpäin mistä kappale kertoi. Hyi että sanon minä. Ihmekkään kun omiksi sanoiksi tuli mm. levottomuus, kauhu, pelko, kiire, sota, paniikki.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)