Luovuus

Luovuus - mitä se on? Kyllä kaikki tietää mitä se on, mutta kun se pitäis  saada paperille niin ei tule tekstiä. Tai kun sanotaan, että ajattele luovasti! Sä voit tehdä siitä mitä vaan. Hmmh, siinä on ensimmäiset sanat mitkä saa mut turhautumaan.
Mä en itse koe olevani millään tavalla luova ihminen. En vain ikinä keksi mitä pitää esimerkiksi piirtää, tai maalata. Mitä pitäisi äännellä tai soittaa, rytmittää, muovata. Tykkään toki tehdä paljon tätä kaikkea käsilläni varsinkin, mutta en vaan ikinä saa omasta mielestäni mitään hienoja ajatuksia päähäni.
Tänään kuviksen tunnilla piti muovata savesta jotain. Vapaat kädet. Ja turhautuminen alkoi. Katselin vierestä kuinka yksi toisensa jälkeen sai hienoa jälkeä aikaan, tuli hienoja saviruukkuja, yhdessä oli mansikoita ja mustikoita, yksi oli hieno kolmion mallinen, oli Iittala-kopioita, ja sitten kappas. Mitäs itse sain aikaan? Pienen kupposen joka ei näytä oikein miltään. Kyllähän siinä kiva pohja on kun se on vähän koholla. Muuten vähän semmonen tylsä. Outo.
Oon miettinyt päässäni hirveästi sitä, että vertaanko itseäni muihin liikaa. Nojoo, kyllähän se sitäkin on. Pitäisi ehkä enemmän uskaltaa heittäytyä siihen mitä tekee. Enhän mä osaa piirtää kun tikku-ukon. Se on ihan tosi. Senkin jotenkin saan aina epäonnistumaan. Pitäisi harjoitella lisää. Pitää ruveta lukemaan lisää kirjoja ja katsoa elokuvia, että mielikuvitus luistaisi eri tavalla. Kai tämäkin on sellainen asia, että harjoittelemalla oppii. :-)

Vaihteenvuoksi draamaa

Draamaa meillä on kyllä nähtävästi eniten lukujärjestyksessä, ja sen kyllä huomaa täälläkin puolella. Ihan kivaa hommaa kyllä. Aamu lähti samoilla ' mitäs sulle kuuluu? ' - meiningeillä käyntiin.
Meille kerrottiin Forum-teatterista. Tämä on siis ongelmanratkaisudraamaa, päähenkilö on uhri. Mukana on tietysti muita näyttelijöitä, ohjaaja joka on siis jokeri. Niinkin hienon sanonnan löysin netistä kuin katsoja ei yleensä ole passiivinen vastaanottaja, vaan pikemminkin keskusteleva osallistuja. Ja yhteisöä voimaannuttavista mahdollisuuksista. 
Ohjaaja (eli jokeri) pistää traagisimmalla hetkellä esityksen poikki ja alkaa haastatella yleisöä erilaisista ratkaisuvaihtoehdoista. Yleisö saa tässä mahdollisuuden pohtia erilaisia vaihtoehtotilanteita siihen miten esitys jatkuisi. 
Tästä saimme myös tehtävän :  Tehdään itse forumteatteria! Siitä sitten lähdettiin valitsemaan kohderyhmää, aihetta ja yhtä päähenkilöä. Koko ryhmästä nousi ehdottomaksi kohderyhmäksi nuoret, ja tällaisia aiheita tuli peliriippuvuus & pikavipit, ''epäonnistunut'' nuori, koulukiusaaminen, vanhempien avioero, teiniraskaus, päihteet.
Tähän piti suunnitella tarpeeksi monta kohtausta 4-5, tarina kerrotaan selkeästi ja kärjistyy tottakai huippukohtaan. 
Huomenna päästään näitä nähtävästi esittämään. 
Augusto Boal, on kehittänyt tämän teatterimenetelmän.

Joskus kun saan tarpeeksi rohkeutta, ja on oikeanlainen ryhmä ohjattavana, voi ehkä jopa harkita forum-teatteri ohjausta. 
Tälläistä oli siis viimeviikon tiistaina. Keskiviikkona meillä jatkui aamusta heti draama. Samoilla fiilisringeillä tämäkin päivä alkoi, joka on muuten omasta mielestäni tosi mahtava juttu. Kuulee vähän muunkin ryhmän fiiliksiä. 
Oli nätti ilma, joten menimme ulos leikkimään:
*pacmania. Ollaan siis pareittain, toinen pari ohjaa ja toinen on pacman, yksi henkilö yrittää syödä pacmaneja, ja myös sillä on pari joka ohjaa. Maahan tehdään rajat ja viivat joita pitkin saa kulkea. Leikki on hyvä luottamusharjoitus. Täytyy totella omaa ohjaajaa koko ajan vaikka syöjä olisi nenän edessä. 
*kävelyharjoitus. Toinen pareista kävelee edellä, takana tuleva yrittää matkia mahdollisimman tarkasti edellä kävelevän kävelytyyliä. Samalla tarkkailla millä tavalla kaveri kävelee, miten se poikkeaa omasta ja oman kehon tuntemuksia. 
*liikkeen eri energiapisteet. Mikä kohta omassa kehossa ''vie''. 
-> Syntyy erilaisia tyyppejä, reidet -> bodari
                                         sääret -> neiti
                                         otsa   -> älykkö
                                         rintakehä -> pikkulapsi, tanssija

*Viimeisenä hommana otettiin nimi'leikki'. Oma tangonimi, joka muodostuu siten, että otetaan itseltä toinen nimi ja äidin tyttönimi. Omastani tuli siis Maria Yrttimaa. :--D Hän on vanha rouva, asuu miehensä kanssa punaisessa tuvassa jossa on kasvimaa. Hänellä on 5 lasta ja 15 lastenlasta. Hän pukeutuu Marimekon paitoihin. 

Tätä harjoitusta olisi aivan mahtavaa käyttä minkä tahansä ryhmän kanssa. Meidän piti esitellä tässä tehtävässä itsemme ja tulla ryhmän eteen kysymyksiä varten. Tehtäväähän voi soveltaa vaikka piirtämiseen. Tehdään samanlainen harjoitus, mutta kerrotaan millainen tyyppi on, ja piirretään se. Ohjatessa kaikki saisi tehdä sellaisen kun itse haluavat. Tämäkin mielestäni toimii hyvin sosiokulttuurisena innostamisena.

Psykomotoriikkaa

Siihen viimeksi jäin, niin siitä sitten myös aloitan tänään !
Psykomotoriikka on siis tapaa jolla ohjata liikuntaa. Tapa jolla yritetään saada innostumaan liikunnasta, oli sitten minkä ikäinen tai kokoinen vain. Tehdään sellaisia harjoitteita ja leikkejä yhdessä että kaikki pystyvät osallistumaan ja niin, että kaikki saavat onnistumisen kokemuksia. Tukea ihmisen fyysistä ja psyykkista oloa ja kehitystä.
Itse oon aina ajatellutkin liikunnan ohjaamista tältä kantilta; itse kun on saanut huonoja kokemuksia liikunnasta liikaakin. Omasta mielestä tällaisten asioiden pitäis olla itsestäänselvyys liikunnan ohjaamisessa.

Miten herättää kiinnostus liikkumiseen? 
Se on muuten tosi vaikea kysymys. Ohjaajamme oli tehnyt opinnäytetyön psykomotoriikasta ylipainoisile lapsille. Meitä ohjatessa hän kertoi, että oli järjestänyt merirosvotemppuradan ohjattavilleen. Vuosi sitten kerhoa pitäessäni suunniteltiin muitten ohjaajien kanssa vastaava temppurata, joka oli muuten omastakin mielestä huikea! Kyllä siiinä ohjaajakin innostuu kiipeilemään puolapuita ja roikkumaan köysissä. Onko tämä nyt sitä sosiokulttuurista innostamista? Mielestäni kyllä.

Psykomotoriikan tunneilla leikimme:
*mustekalaleikkiä. puolet ryhmästä menevät ' riviin ' seisomaan niin, että juuri ja juuri sormenpäät osuvat toisiinsa. Nämä jotka ovat mustekaloja, laittavat silmänsä kiinni ja loput ryhmästä yrittävät puikkelehtia mustekalojen toiselle puolelle niin etteivät mustekalat osuneet heihin.
Mustekalaleikkiä olisi helppo ohjata melkeinpä minkälaiselle ryhmälle tahansa, ei ehkä ikäihmisten ryhmälle. Riippuen toki kunnosta, ja ainahan leikkiä voi soveltaa. Esimerkiksi silmien kiinnipitämisen voi muuttaa silmien auki pitämiseksi, ja välejä hiuken pidentää. 

*scotland yard, ryhmä kulkee määrätyssä tilassa silmät kiinni joukosta valitaan yksi henkilö, joka kulkee aina määrätyllä askelmäärällä luokassa pitäen hiukan ääntä. Muilla on edelleen silmät kiinni ja yrittävät myös määrätyllä askelmäärällä saada tämän henkilön kiinni ääniä kuunnellen.
Scotland yard leikki oli kiva leikki, vaatii vaan sopivan tilan. Turvallisuusasiat huomioiden, ettei kukaan kävele päin seiniä, tai loukkaa itseään. Tätä on vaikea leikkiä ilman silmien kiinni laittamista, joten parhaiten sopii ehkä lapsille. Toki hyvänä tasapainoharjoituksena tätä olisi hyvä myös leikittää aikuisilla.

*liikunnan ohjaus ikä-ihmisille, tuosta linkistä pääsee Ikäinstituutin sivuille, josta pystyy tilaamaan erilaisia aineistoja ohjaamiseen.
Tästä olen itse innoissani, koska ikäihmisten ohjaamista en ole missään vaiheessa millään tavalla harjoitellut, niin hyvä tietää edes jotain pientä :) Tälläisiä ohjeita voi myös itse tehdä, soveltaa esimerkiksi pienille lapsille. Jossakin lapussa tehdä kuperkeikkoja, toisessa hyppiä sammakkohyppyjä. 

Vaikka tunnin alussa meinasi olla vaikeuksia ymmärtää, että miksi teemme näin, muuttui ymmärrys kuitenkin tuntien kuluessa. Psykomotoriikka on mainio tapa ohjata liikuntaa.

Sitten vielä pientä mietinnän aihetta videon muodossa.